tiistai 14. helmikuuta 2012

Susikeskustelun sukupuolet

Susi ja suden liikkeet herättävät tunteita Varsinais-Suomessa. Etenkin maaseudulla moni susireviirillä asuva on nostanut keskusteluun tarpeen suojella lapsiaan, lemmikki- ja tuotantoeläimiään pihoilla, pelloilla, metsissä ja kulkuteillä.

Susikeskustelussa huomio kiinnitetään usein metsästäjiin, luonnonsuojelijoihin, maaseudulla tai kaupungeissa asuviin tai esimerkiksi lammastalouden harjoittajiin. Keskiössä on ihmistoiminta ja sen alueellinen sijoittuminen suhteessa susiin, harvemmin toimintojen ja paikkojen sukupuolittuneisuus. Susipolitiikassa päätäntätasolla susiasioita käsittelevät useimmiten miehet. Esimerkiksi suurpetoneuvottelukuntien jäsenistä valtaosa on miehiä. Paikallista susitietämystä kertyy etenkin metsästäjille ja metsätyöntekijöille, jotka useimmiten ovat miehiä. Susien liikkuessa asutuksen tuntumassa tilanne voi olla toinen. Naiset ovat vapaa-ajallaan esimerkiksi miehiä aktiivisempia lähiluonnossa liikkujia, lasten ja koirien ulkoiluttajia, eväsretkeilijöitä ja niin edelleen.

Sukupuoli ei ole ollut keskeinen analyysin kohde suomalaisten susiasenteita käsittelevässä tutkimuksissa. Lumiaron 90-luvun puolivälissä tekemässä asennekyselyssä oli merkkejä siitä, että naiset pelkäävät sutta yleisemmin ja suhtautuivat epävarmemmin ja hieman kielteisemmin suteen kuin miehet. Simo Palviaisen kymmenisen vuotta sitten tehdyssä pohjoiskarjalaisten luonnonkäyttäjien suurpetokokemuksia selvittävässä tutkimuksessa sukupuolella ei näyttänyt olevan yhteyttä susikannan koon säätelyä koskeneisiin mielipiteisiin: tuloksissa ei eroteltu alle 18-vuotiaiden äitejä ja isiä muista vastanneista.

Susikysymysten sukupuolista ulottuvuutta sivuaa myös tuore Turun Sanomien teetättämä kyselytutkimus. Puhelinhaastatteluna toteutetussa kyselyssä tiedusteltiin 401 vastaajalta, oliko hän itse nähnyt suden luonnossa. Miespuoliset vastaajat, etenkin varttuneemmat, kertoivat naisia useammin sutta koskevista näköhavainnoistaan. Naisten ja miesten vastauksien välillä ei yleisesti ottaen ollut eroa, onko susi uhannut heitä itseään, perhettään tai eläimiään. Nuoret naisvastaajat (15-34 v.) näyttivät jakavan muita yleisemmin näkemyksen sudesta perheensä uhkana. Aineisto oli kuitenkin pieni.

Susisuhteen sukupuolittuneisuudessa ja -polvisuudessa on erityisen kiinnostavia piirteitä. Nuorten naisten ja miesten (15-34 v.) joukossa oli oman sukupuolensa varttuneempia vastaajia suurempi osuus niitä, joiden mukaan sudet tulisi jättää rauhaan. Vastaavasti heidän joukossaan oli harvemmin niitä, joiden mielestä sudet tulisi hävittää tai susien määrää tulisi vähentää metsästyksellä. Naiset, etenkin 35–64-vuotiaat, kannattivat heille tarjotuista toimintavaihtoehdoista useimmin susien pelottelua kauemmas asutuksesta ja harvimmin susien ampumista. Tämän ikäluokan miesten joukossa suurinta kannatusta sai susimäärän vähentäminen metsästyksellä.

Edellä esitetyt asiat kertovat selvästi jotain suden kohtaamisessa sukupuolittuneista kokemuksista ja toimintapoliittisista suunnista. Näyttää siltä, että eri-ikäiset miehet ja eri-ikäiset naiset ovat hiukan erilaisilla toiminnallisilla linjoilla. Sukupuoli ja sukupolvi vaikuttavat, mutta erityisesti susisuhteeseen vaikuttavat ne arjen käytännöt, tavat ja kulttuuri, joissa miehet ja naiset elämäänsä muovaavat. Varsinaissuomalaisessa kulttuurissa susi ja lapsiperhe ovat aivan erityisessä suhteessa. Tämä heijastuu myös paikalliseen arkeen. Sukupuolien ja sukupolvien tarkastelu avaa uudella tavalla suden läsnäoloon ja sen arjen hyvinvointivaikutuksiin liittyviä ulottuvuuksia ja viitoittaa uudenlaisia ratkaisukeinoja susipolitiikkaan.

3 kommenttia:

  1. kyllä pitäis olla muuta tutkittavaa, jos on kerran kouluja yhteiskunta maksanut...

    VastaaPoista
  2. Asenteet susia kohtaan tuntuvat jakavan mielipiteitä jos ei sentään vielä yhteiskuntaa. Kyllä keskustelun avauksia tarvitaan. Tässä yksi: http://pcrc.utu.fi/?p=60

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen liikkunut luonnossa iät ja ajat, yöpynyt siellä tämän tuostakin, milloin laavulla, milloin teltassa tai muuten vain taivaan alla. Suurpetoja olen nähnyt luultavasti vuorokauden aikana enemmän kuin moni eläissään. En vain osaa pelätä. Kunnioitan. Luonto pistää nöyräksi. Metsässä en tunne pelkoa, mutta melko usein pelkään kyllä liikenteessä... susi ei ole koskaan käynyt päälle, ihminen sitävastoin on!

      Poista