maanantai 22. huhtikuuta 2013

Susipoliittiset tilat

Susi on eläin, joka kiertelee reviirillään. Susi on muuttanut ihmisen arkimaailmaa arvaamattomammaksi. Jo historiallisista ajoista ihminen on rakentanut turvallisuutta ympärilleen muodostamalla rajoja. Vanha legenda kertoo, miten Roomaa perustettaessa kaupungin ympärille piti piirtää maaginen ympyrä, joka piti kaupungin ulkopuolella pahat voimat, joihin kuului muun muassa suden läsnäolo (Tuan1979). Turvallisuuteen on perustunut myös ihmisen halu omistaa ja rajata maidensa ja luonnonvarojensa käyttöä. Rajat on muodostettu aidoilla, ja maan eri käyttömuodot on muodostettu viljellyillä peltotilkuilla metsien katveessa. Näin erämaa ja koskemattomampi osa luontoa jäivät käyttömaan ulkopuolelle. Samalla ihminen on luonut rajoja villieläimen ja ihmisen elämismaailman välille. Tällä tavoin ihmisen oman kehollisuuden (body) raja luonnon ja luonnontilaisten eläinten välillä on pysynyt hallinnassa. 

Susi on läsnäolollaan rikkonut ihmisen luomia rajoja ja elämiseen liittyvää turvallisuudentunnetta. Taajamissa ja asutuskeskusten lähettyvillä suden ja ihmisen väliset kohtaamiset ovat tuottaneet potentiaalisia vaara-alueita, jossa luonnon uhka on ollut joidenkin aistittavissa. Jotkut kokevat taajamatilan aiempaa uhkaavammaksi ja heissä eläimen läsnäolo on herättänyt epävakauden, epävarmuuden ja turvattomuuden tunteita. Huoli on synnyttänyt tarpeen tehdä ympäristöstä turvallisemman. Käytännössä tämä on tarkoittanut, että perheen lapsia on viety herkemmin autolla kouluun. Lammas/karjatilalliset ovat rakentaneet susiaitoja pitääkseen sudet pois laidunalueiltaan. Myös suden poikkeuskaatolupia on haettu alueella useampaan otteeseen. Kunnat ja vanhempainyhdistykset ovat olleet aktiivisia.

Maa- ja metsätalousministeriö reagoi haitasta käytyyn voimakkaaseen kansalaiskeskusteluun pihasusiasetuksella. Näin pelon paikat institutionalisoitiin uudella asetuksella. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa pihasudeksi määritellään eläin, joka toistuvasti vierailee pihapiireissä ja jonka poistamiseksi voidaan myöntää poikkeuslupia.

Suden vaikutuksesta muuttuneita arkitoimintoja ja rajamuodostuksia sekä tunteita voidaan tarkastella myös ympäristöpsykologian avulla. Ympäristöpsykologia selittää, miten ihmisen käyttäytymisen perustana ovat hänen tottumuksensa (engl. habits), arvonsa (engl. values) ja uskomuksensa (engl. beliefs). Arvot ovat tässä ajattelutavassa päämääriä, ja uskomukset taas niitä käsityksiä, joita pidetään totena. Näin ajateltuna pihasusi-käsite ja sen soveltaminen politiikassa on liittänyt kolme seikkaa: susien liikehdinnän, oleskelun ja eläimen vaaran ihmisen totunnaiseen arkiympäristöön. Siis piha-alueelle, joka ajatuksellisesti ja tunnetasolla on merkinnyt läheisyyttä ja turvallisuutta. Susi ei ole vain väärässä paikassa vaan myös ylittänyt ihmiselle tärkeän henkilökohtaisen rajan, tullut liian lähelle.

Ei ihme, että susia vastustavat ryhmittymät haluavat korostaa tunteita, arvoja ja kritisoida tutkimusta väärien uskomusten lähteenä. Niihin on vedottu voimakkaiden mielikuvien avulla. Mielikuvina ovat toimineet mm. koskettavat kuvat ja kertomukset vahingoista ja vaaroista. Suden läsnäolon vastustaminen on synnyttänyt yhteisöllisyyttä. Aktiivisten ihmisten mielissä vaimeana syntynyt ajatus uudistetusta susipolitiikasta on nyt muuttunut voimalliseksi poliittiseksi toiminnaksi. Toiminnalla on luotu ”pihasusitila” ja toive ratkaista turvallisuusongelma poistamalla varsinaissuomalaiset sudet pihasusina. Epävarmaa on kuitenkin se, että tuottavatko uudet poikkeusluvat taajama-alueilla vakaampaa asumisympäristöä. Pelon ja epävarmuuden lähteet voivat olla toisaalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti