torstai 26. tammikuuta 2012

Kohtaamiset susipolitiikassa


Suurpedon läsnäolo huolestuttaa Lounais-Suomessa. Varsin taajaan asutulla Pyhäjärviseudulla elelee kolme susilaumaa. Laumoista eteläisimmän, ns. Yläneen lauman, GPS-paikantimilla varustetusta alfanaaraasta tehdyt havainnot painottuivat loppukesästä alkaen enenevässä määrin reviirin eteläosiin. Havainnot pihapiireissä lisääntyivät Nousiaisissa ja Mynämäellä. Kolmetoista alueen vanhempainyhdistystä järjestäytyi ja vaati riistahallinnon puuttumista ongelmaan.
 
Suomen Riistakeskus myönsi 10. tammikuuta 2012 pyyntiluvan nuoren pihoilla vierailevan suden poistamiseksi laumasta. Lupa osoitettiin Pöytyän, Mynämäen ja Nousiaisten alueelle. Jahdin toisena päivänä, sunnuntaina 15. tammikuuta ammuttiin kaksi sutta. Yksi ammutuista susista oli nuori. Toinen oli Pöytyän lauman pannoitettu alfanaaras. Susijahti päättyi virheeseen, jota poliisi nyt tutkii törkeänä metsästysrikoksena.
 
Jahdin tarkoituksena oli poistaa potentiaalisesti vaarallinen susiyksilö. Virallisen perusteen ohella susijahdin avulla oli tarkoitus arvioida metsästyksen vaikutusta susien ihmisarkuuteen – vähenevätkö pihavierailut, kun laumasta ammutaan yksi susiyksilö. Tämä kiinnostaa erityisesti susireviirillä asuvia. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ylläpitämään TASSU-tietojärjestelmään kirjatut jälkihavainnot asutuksen liepeiltä perustelivat lupapäätöksen, mutta oma vaikutuksensa oli myös perusteilla, joita asukkaat olivat esittäneet turvallisuuteensa viitaten. Laillisen susijahdin uskottiin vahvistavan luottavaisuutta riistahallinnon kykyyn ja haluun toimia ongelmallisessa tilanteessa: suden tiukasta suojelusta voidaan poiketa, jos perusteet poikkeamiselle ovat olemassa.

Pöytyän tapahtumat osoittivat, että politiikan suunnitelmallinen toimeenpano on vaikeaa. Mitä kompleksisempi tilanne, sitä todennäköisempiä ovat yllätykset. Aina yllätykseen ei tarvita sen kummempaa virhettä. Yhteiskunnallisten pelisääntöjen muuttuessa toimintatavat ja käytännöt säätyvät tilanteeseen sopiviksi. Aina syntyy myös sellaisia toimintamalleja ja vaikutuksia, jotka eivät olleet politiikan tekijän harkinnassa toimenpiteitä suunniteltaessa ja sallittaessa. Parhaat käytännöt ovat vain harvoin kaikkien mielestä parhaita käytäntöjä. Tämä luonnehtii suomalaista suurpetopolitiikkaa laajemminkin. Alati tiukkenevasta suden suojelun politiikasta huolimatta susikanta ei ole suunnitellulla tai toivotulla tavalla vahvistunut.


Mistä tässä ilmiössä voisi olla kysymys?
 
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos aloitti Suomen Akatemian rahoituksella tutkimuksen ”Instituutioiden yhteensopivuuden ongelma suomalaisessa suurpetopolitiikassa” syksyllä 2011. Nelivuotisen tutkimushankkeen tarkoituksena on selvittää, mistä johtuu etteivät viralliset yhteiskunnalliset järjestelyt (pelisäännöt ja politiikat) onnistu vahvistamaan kaikkien kansalaisten luottavaisuutta suurpetoasioiden hallinnointiin tai susipolitiikan perustaksi luotuun tieteellisen tietoon. Ongelmalliselta näyttää nimenomaan se, miten politiikan muodostaminen ja toimeenpano kohtaa kansalaisyhteiskunnan.
 
Kaikkien näkemykset susiongelmasta eivät ole samat kuin riistaviranomaisilla: suden läsnäolo on ympäristöongelma, ei sen epäsuotuisa suojelutaso. Tällaisessa tilanteessa toimivien, hyväksyttävien ja kohtuullisina pidettävien politiikkaratkaisujen löytäminen on työlästä, jollei mahdotonta. Suden tapauksessa on käynyt ilmeiseksi, että riistapolitiikan, tieteen ja erityisesti monien maaseudun elämäntapojen välillä on varsin vakavaakin kohtaamattomuutta. Ajattelu- ja toimintatapojen yhteensopimattomuus aiheuttaa väärinymmärryksiä, epätoivoa, kiukkua, turhautuneisuutta ja lopulta riitoja ja virheitä. Täydellistä yhteensopivuutta ei voida saada aikaan, mutta kohtaamattomuuden ja yhteensopivuuden syihin ja perusteisiin voidaan kuitenkin saada ainakin jonkunlaista tolkkua. Samalla myös suurpeto- ja riistapolitiikkaan voidaan keksiä uusia paikallisia sisältöjä ja politiikan jalkautumiseen ja toimeenpanoon uusia paikallisia keinoja. Tämä on sosioekologisen hankkeemme tutkimuksellinen lähtökohta.

6 kommenttia:

  1. Ai jai kun on hienot sivut!

    VastaaPoista
  2. Milloinkahan löytyis rahaa valtiolta tehdä tutkimus maaseudun ihmisen kokemasta suurpetouhkasta?. Jos susi tekee tuhoa asia on jo ratkaistu. Valtio on asettanut 150 € omavastuun/ vahinko paitsi ihmisvahingoissa. Eikö tutkijan mieleen tule kertaakaan, miltä tuntuu mennä havainnoimaan ensimmäistä ihmisvahinkoa? Tuntuu täältä susikeskittymä alueelta katsottuna ettei lämmintä tutkijakammiota heilauta tällaiset asiat ja että kuukausipalkka on säännöllinen!

    VastaaPoista
  3. Yksi mieleen tuleva asia, näin susikeskusteluissa jo vuosia mukana olleena (suteen positiivisesti suhtautuvat)on, että ihmiset tuntevat viranomaistahon vähättelevän heidän huoltaan sekä havaintojaan. Olen vuosien varrella saanut lukea keskustelupalstoilta, sekä kuullut itse muilta ihmmisiltä, kuinka alueilla saattaa olla kokonaisia laumoja, joita tutkimuspuoli ei kuitenkaan mitenkään tunnu rekisteröivän. Tämä lisää voimakkaasti vastustusta tutkimusta kohtaan, jos heidän ilmoittamiaan tietoja ei lainkaan hyödynnetä.
    Ehkäpä TASSU-järjestelmä auttaa jo tässä asiassa, mutta havaintojen pysyminen vain pienen ihmisryhmän tiedossa aiheuttaa jo pelkästään sekin paljon kaunaa. Ihmiset tahtovat tietää jos alueella liikkuu petoja ja he haluavat tietää sen nyt eivätkä vasta vuoden päästä kun virallisen tahon raportit tulevat julkistetuiksi.

    VastaaPoista
  4. Eiköhän ole aika tunnustaa ihan avoimesti, että RKTL on aivan omalla toiminnallaan tehnyt itsestään epäluotettavan. Otetaan muutama karkein esimerkki:
    Ilveskanta Satakunnassa: RKTLn arvio heitti kolmanneksella laskennassa todetusta. Susien kohdalla tämä virhemarginaali takoittaisi 60- 70 yksilöä.
    Pantasudet ja susipuhelin: Pantoja on markkinoitu metsästyskoirien turvana. Todellisuudessa pantojen paikkatietojen ajallinen väli ja tietojen kerääminen ennen lähetystä vaikuttaa niin, että tieto on pahimmillaan yli vuorokauden vanhaa edellyttäen, että lähetys ylipäänsä onnistuu. Ei tällaisella tiedolla ole mitään käyttöä metsästäjälle. Sudet vaihtavat tuossa ajassa jo läänin toisesta päästä toiseen.
    Pannoista saatu tieto susien liikkeistä: Kaikki pannat (v. 2011 11 kpl, susia n 150 - 200) ovat alfa-yksilöillä. Niiden liikkeistä ei voida vetää johtopäätöksiä lauman mujiden yksilöiden toiminnasta. Lauma hajoaa ja kokoontuu ajoittain ja varsinkin nuoret yksilöt liikkuvat aivan omilla teillään. Pihoilla, kuten hyvin tiedetään. RKTL kuitenkion mielellään kertoo, että pantaseurannan perusteella sudet käyvät vain harvoin pihoissa. Niinpä, ne ovelat alfayksilöt varmaan niin käyttäytyvätkin, mutta eivät ainakaan nuoret sudet toimi samoin.
    Susien lukumäärä: jo Kesäkuussa 2011 tiedettiin susien lukumäärän Kainuussa tehdyn laskennan perusteella ylittävän 200 yksilöä (Ks RKTLn Kojolan haastattelu Kainuun sanomissa 8.6.2011). Tätä 30% kannan kasvua ei kuitenkaan vieläkään julkistettu lehdistössä, vaikka sen luulisi olevan susien suojelijoille (lue RKTL) suuren juhlan aihe. Onko muuten tehty suunnitelma, miten toimitaan, jos kanta edelleen kasvaa samaa vauhtia?
    Ja jos joku vielä RKTLsta ilkeää vedota siihen, että susi ei sataan vuoteen ole tappanut Suomessa ketään, kannattaa palata koulunpenkille: susia ei sataan vuoteen ole ollut kuin 10 - 15 kpl. Ei kai sellainen, jota ei ole olemassa voi ketään tappaakaan. On hyvä muistaa, että sudet hävitettiin sukupuuttoon siihen tilattujen ammattimetsästäjien toimesta juuri niiden aiheuttammien surmien ja kotieläinvahinkojen takia. On naivia ajatella, että suden käyttäytyminen tältä osimn olisi muuttunut miksikään.
    Luottamusta ei voi saada, se ansaitaan...

    VastaaPoista
  5. Jos käytetään niin sanottuja yhteiskunnan euroja susitutkimuksiin
    niin näkemykseni mukaan maksavan osapuolen pitää saada esim. internetistä ajan tasalla olevaa tietoa kyseisten olioiden liikkeistä.Meillä on vapaa ajan mökki susialueella jonka seinän vierustalla susilauma vieraillut useasti,kauriit ja peurat radikaalisti vähentyneet alueelta.Paikallista harrastuksena susi henkilöä pidän muita ihmisiä huomioon ottamattomana oman itse keskeisyteensä keskittyvänä persoonana.

    VastaaPoista
  6. "Niinpä, ne ovelat alfayksilöt varmaan niin käyttäytyvätkin," Meinaat että alfa ajattelee: "Kun mulla on tää panta kaulassani, niin laitankin tuon siskon käymään tuolla pihassa, ettei RKTL näe mitä me touhataan..."...???

    Kyllähän susien määrä saadaan moninkertaiseksi, kun lasketaan laumat kahteen- kolmeen kertaan! Kanta ei näytä kasvavan, siitä tuntuvat pitävän metsästäjäjärjestöt huolen.

    Sukupuutto on susien lisäksi uhannut myös laulujoutsenta, aikoinaan kuikkalinnuista (kuikka, kaakkuri) maksettiin tapporahaa, majava jo ehti kuolla kupsahtaa Sallassa... Käsittämätön tama ihmisen hävitysvimma!

    VastaaPoista