Suden isäntä

Viime viikkoina julkisuutta ovat saaneet susien pannoitukset Keski- ja Itä-Suomessa. Tätä kirjoitettaessa eläimen sijaintitietoa keräävän ja tekstiviestinä lähettävän pannan on saanut kaulaansa kuluvalla kaudella 12 sutta. Panta-termi yhdistyy mielikuvaan koiran pannasta ja pannoitus tekoon, jossa isäntä ottaa koiransa kiinni kontrolloidakseen sen liikkumista. Syntyykö suden pannoituksen myötä mielikuva isäntäsuhteesta suteen?

Suomalaisessa uskomustraditiossa esimerkiksi loitsuilla on pyritty hallitsemaan metsäneläimiä. Loitsuissa sudet esiintyvät vaarallisena ja siksi niitä loitsuissa karkotetaan, sidotaan tai suljetaan niiden suu. Karjanhoitoloitsuissa susi kuvataan jonkin yliluonnollisen isännän koirana, ja häneen vedotaan eläimen kiinni kytkemiseksi. Karjan laskeminen metsälaitumille huhtikuussa oli suuri tapahtuma. Huolta kannettiin erityisesti siitä, että sudet ilmestyvät karjaa verottamaan. Tämän vuoksi huudettiin loitsuja ja pidettiin muutenkin meteliä, poltettiin kokkoja ja annettiin uhrilahjoja Jyrkille tai muille pyhimyksille. Huudettiin Pyhän Yrjänän apua susien varalle: ’Yrjö, sido koirasi’!

 
Voi tuntua kaukaa haetulta verrata RKTL:n pannoittajaporukkaa vanhoihin pyhimyksiin ja pantasutta isäntänsä hallinnassa olevaksi koiraksi. Jostakin tämän kaltaisesta ajattelusta ehkä kuitenkin kumpuavat vaatimukset siitä, että tutkijoiden tulisi viedä Pyhäjärven seudun sudet ’takaisin sinne, mistä ovat ne tuoneetkin’ tai tutkijoiden vastuun peräänkuuluttaminen pantaeläimen lauman tekemiin vahinkoihin. Eivätkö tämän kaltaiset ajatukset osaltaan kuvasta oletusta vahvasta isännän kontrollista eläimiinsä?

Kiintoisaksi ajatuksen isäntäsuhteesta tekee se, ettei suomalaisen lainsäädännön mukaan kenellekään ole oikeutta elävään riistaeläimeen. Maanomistajalle kuuluu metsästysoikeus, ja tuon oikeuden hän voi vuokrata eteenpäin. Vasta kuollut riistaeläin voidaan tietyin edellytyksin omistaa. Pantaeläin ei myöskään nauti mitään erikseen kirjattua lainsuojaa – pannoitus ei ole suojelukeino. Suomessa pannoitettuja riistaeläimiä onkin ammuttu kesken paikannusjakson ja sen loputtua normaalin pyynnin yhteydessä.

Vapaana juoksentelevan koiran kytkeminen poikkeaa suden pannoittamisesta. Koiran kytkentä sitoo koiran tiettyyn paikkaan. Suden pannoittaminen tuottaa tiedon suden liikkumisesta. Tietenkin voidaan ajatella, että ’paikannustieto on valtaa’, jota RKTL:lle kertyy havaintojen karttuessa. Viime syksynä toiminnassa olleen susipuhelin-palvelun  myötä viimeisin paikannustieto on ollut yhtä tuoreesti – eli hieman taannehtivasti – niin tutkijoiden kuin palvelua hyödyntäneiden kansalaistenkin käytössä.